Tärkeimmät kaupunkia ja sen palvelutuotantoa koskevat kehitystehtävät
liittyvät digitalisaatioon, sote-uudistukseen ja kaupungin toimintamallin
uudistamiseen. Lisäksi muutoksia ohjaavat julkistalouden supistaminen ja
palvelujen karsiminen.
Enemmän kuin mikään muu, kehittymisen suuntaa luo digitalisaation
synnyttämä teknologinen murros, joka luo palveluille uudenlaisen liiketoiminta- ja palveluympäristön ja synnyttää
uudenlaisia tuotantotapoja. Muutoksen luonteen määrittää ennen kaikkea digitaalisten
palvelujen sitoutumattomuus aikaan tai paikkaan. Kaupungin rinnalla palveluja
tarjoavat yhä enemmän yksityiset ja usein kansainväliset toimijat. Palvelusuhteessa
työntekijän ja asiakkaan roolit muuttuvat, kun asiakkaan tietämys lisääntyy ja osallisuus
vahvistuu. Ammattilaiselta vaaditaan korkeaa osaamista ja asenteellista
valmiutta toimia asiakkaan valmentajana. Ajoissa valmistautuvilla on mahdollisuus
menestyä uudessakin toimintaympäristössä.
Sosiaali- ja terveysministeriön valmistelemassa sote-mallissa
sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta vastaavat
maakunnalliset sote-alueet. Alueet tuottavat palvelut itse tai käyttävät palveluiden
tuottamiseen yksityisiä tai kolmannen sektorin palveluntuottajia. Palveluseteleiden
käyttöä laajennetaan. Asiakkaan oikeus valita esimerkiksi terveysasemansa
kunnan sisällä ja kuntien välillä muuttuu todemmaksi mahdollisuutta koskevan
tietämyksen lisääntyessä. Tampereelta maakuntahallinnon alaisuuteen siirtyy avopalvelujen,
kotihoidon ja asumispalvelujen sekä sairaala- ja kuntoutuspalvelujen 4 700
työntekijää eli kolmannes kaupungin henkilöstöstä ja lähes puolet
hyvinvointipalveluista. Asiantuntijoiden mukaan maakuntahallinnolle voisi
tulevaisuudessa siirtyä tehtäviä laajemminkin, luontevasti vaikkapa päivähoito
ja perus- ja toisen asteen opetus. Päivähoito asemoituukin valtakunnallisesti yleisesti
juuri sote-palveluihin.
Kolmas käynnissä oleva muutos on kaupungin toimintamallin
uudistaminen, joka koskee kuntaan toistaiseksi jääviä palveluja. Sote-palveluissa
tämän uudistuksen suuntaviivojen hahmottelu ei ole enää juurikaan ajankohtaista.
Sen sijaan on perusteltua hahmotella, millaisiksi tulevan maakuntahallinnon ja
palvelutuotannon suhteet olisi järkevää järjestää kaupungin nykymallissa saatujen
kokemusten valossa.
Kilpaillussa ja aiempaa vaativammassa toimintaympäristössä
tuotannon tulee olla omien prosessiensa omistaja, joka vastaa itse toimintansa
kehittämisestä. Hallinto-ohjaus tulee korvata tulos- ja vaikuttavuusohjauksella
ja päätösvaltaa vierittää alaspäin. Alueellisen konsernin tulee olla väljä
kumppanuusorganisaatio, jossa itsenäiset toimijat ovat lyöttäytyneet yhteen
tavoitellun synergian motivoimina. Siinä poliittinen ohjaus vastaisi
strategiasta ja hallinto rahoituksesta, pääomalainoituksesta,
riskienhallinnasta, tietohallinnosta ja muista tukipalveluista sekä
yhteishankinnoista.
Maakunta tarvitsee asiantuntijoita tutkimaan palvelutarpeita
ja markkinoita sekä luomaan palvelujen kehittämislinjauksia. Kun päällekkäistä
hallintoa ei ole tarkoitus luoda, kaupunkikonsernista ja kunnista tulee
siirtymään väkeä maakuntahallintoon. Tuotannon palvelukyvyn kehittäminen edellyttää
kehittäjiä tuotantoon. On olennaista keskittyä siihen, miten tuotanto
järjestetään tuottamaan hyviä palveluja kuntalaisille. Kaiken uudistamisen
tavoitteena tulee olla, että asiakas huomaa sen vaikutuksen parantuneena
palveluna.
Timo Tuurala, suunnittelupäällikkö, avopalvelut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti