Joko soppa olisi valmis?

Arkistokaappi pursuaa työryhmäraportteja, hallituksen esityksiä ja valiokuntien lausuntoja. Kunnille suunnattujen lausuntokierrosten määrästä on pedanteinkin pudonnut jo kauan sitten laskuista. Suomalaista sote-soppaa on hämmennetty kymmenen vuotta, mutta lusikoitavaa siitä vain ei ole tullut. Nyt on Sipilän hallitus tarttunut kauhaan. Emmeet on tutut vanhat, joten tarkkana saa taas olla pohjaan palamisen kanssa.

Toukokuun lopussa julkistetussa hallitusohjelmassa linjattiin, että sote-uudistusta lähdetään rakentamaan kohti kuntaa suurempia itsehallintoalueita, joita johtavat vaaleilla valitut valtuustot. Linjauksen mukaan uusia hallintoalueita olisi enintään 19. Maakuntia on manner-Suomessa 18. Keskustapuolueen pitkäaikainen haave vahvoista maakunnista, jotka päättävät entistä itsenäisemmin oman alueensa asioista, elää siis vahvempana kuin koskaan.

Täysin uudesta asiastahan tässä ei ole kysymys, vaan pikemminkin paluusta kunta- ja palvelurakenneuudistuksen alkujuurille. Matti Vanhasen ykköshallituksen kesällä 2005 käynnistämän Paras-hankkeen silloinen projektipäällikkö Jukka Peltomäki esitti ensitöikseen Suomeen aluekuntamallia, jossa noin 20 uudelle itsehallinnolliselle toimijalle olisi annettu vastuu sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä muista palvelutehtävistä. Nykyiset kunnat olisivat jatkaneet lähikuntina. Hyvin samansuuntaiseen lopputulemaan päätyi vuosia myöhemmin myös muuan emeritus maaherra Elinvoimainen Tampereen kaupunkiseutu -selvityksessään. Peltomäki perusteli aikoinaan esitystään sillä, että näin ei tarvittaisi sen enempää vaikeasti toteutettavia kuntaliitoksia kuin erillisten sosiaali- ja terveyspiirien luomistakaan. No, aika ei ollut kypsä. Kritiikkiä tuli joka laidalta niin kuin sitä sittemmin tuli myös kaikille tätä seuranneillekin esityksille. Ei saatu aikaiseksi vahvoihin peruskuntiin perustuvaa ratkaisua, ei vastuukuntamallia, ei viittä sote-aluetta, eikä loppu viimein edes päätöstä kuntayhtymäjärjestelmästä.

Kunnallisen itsehallinnon perustuslaillinen asema on testattu viime vuosina harvinaisen monta kertaa ja kovin rikkumattomalta se vaikuttaa. Nyt esitetty tie lienee tästä näkökulmasta katsottuna ainoa keino koota sosiaali- ja terveydenhuolto nykyistä laajemmille hartioille. Silti olisi ollut suotavaa, että päätöksentekoa varten olisi edes selvitetty kaksi muuta perustuslakivaliokunnan lausunnossa ollutta mallia. Näin olisi varmistettu, että malleista olisi voitu käydä faktapohjoista vertailevaa keskustelua ennen nuijankopautusta. Viime hallituskaudella kun yhden kortin varaan laskeminen johti farssista toiseen ja lopulta perustuslailliseen tragikomediaan. Tämän ei soisi enää toistuvan.

Toteutuessaan hallitusohjelman linjaus uusista itsehallintoalueista haastaa meidät poikkeuksellisella tavalla. Tällä kertaa uudistus tosiaan tarkoittaa kuntapohjaisesta sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmästä luopumista. Se muuttaa kuntaa ja koko yhteiskuntaa historiallisella tavalla. Perusajatus kunnasta hyvinvoinnin järjestäjänä ja palveluiden toteuttajana on tätä myötä murtumassa. Soten irtoaminen peruskunnasta on myös itsestään selvästi suurin yksittäinen tekijä Tampereen tulevaa toimintamallia rakennettaessa. Se pakottaa meidät kääntämään ajatuksemme palvelukunnasta kohti elinvoiman edistäjää ja hyvän elämisen edellytysten luojaa. Tässä piilee myös mahdollisuus kunnallisen itsehallinnon todelliselle kehittämiselle.  Sote-järkäleen siirtyessä toisille harteille on kunnilla pitkästä aikaa mahdollisuus hakea olemassa ololleen suuntaa paikallisen toiminnan kehittämisestä, vastuunkannosta ja päätöksenteosta ilman että suurta osaa toiminasta säädellään ja valvotaan valtion toimesta pilkuntarkasti.    

Tuukka Salkoaho, yhteyspäällikkö, konserniohjausyksikkö, Tampereen kaupunki

Kohti uutta

Tärkeimmät kaupunkia ja sen palvelutuotantoa koskevat kehitystehtävät liittyvät digitalisaatioon, sote-uudistukseen ja kaupungin toimintamallin uudistamiseen. Lisäksi muutoksia ohjaavat julkistalouden supistaminen ja palvelujen karsiminen.

Enemmän kuin mikään muu, kehittymisen suuntaa luo digitalisaation synnyttämä teknologinen murros, joka luo palveluille uudenlaisen liiketoiminta- ja palveluympäristön ja synnyttää uudenlaisia tuotantotapoja. Muutoksen luonteen määrittää ennen kaikkea digitaalisten palvelujen sitoutumattomuus aikaan tai paikkaan. Kaupungin rinnalla palveluja tarjoavat yhä enemmän yksityiset ja usein kansainväliset toimijat. Palvelusuhteessa työntekijän ja asiakkaan roolit muuttuvat, kun asiakkaan tietämys lisääntyy ja osallisuus vahvistuu. Ammattilaiselta vaaditaan korkeaa osaamista ja asenteellista valmiutta toimia asiakkaan valmentajana. Ajoissa valmistautuvilla on mahdollisuus menestyä uudessakin toimintaympäristössä.

Sosiaali- ja terveysministeriön valmistelemassa sote-mallissa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta vastaavat maakunnalliset sote-alueet. Alueet tuottavat palvelut itse tai käyttävät palveluiden tuottamiseen yksityisiä tai kolmannen sektorin palveluntuottajia. Palveluseteleiden käyttöä laajennetaan. Asiakkaan oikeus valita esimerkiksi terveysasemansa kunnan sisällä ja kuntien välillä muuttuu todemmaksi mahdollisuutta koskevan tietämyksen lisääntyessä. Tampereelta maakuntahallinnon alaisuuteen siirtyy avopalvelujen, kotihoidon ja asumispalvelujen sekä sairaala- ja kuntoutuspalvelujen 4 700 työntekijää eli kolmannes kaupungin henkilöstöstä ja lähes puolet hyvinvointipalveluista. Asiantuntijoiden mukaan maakuntahallinnolle voisi tulevaisuudessa siirtyä tehtäviä laajemminkin, luontevasti vaikkapa päivähoito ja perus- ja toisen asteen opetus. Päivähoito asemoituukin valtakunnallisesti yleisesti juuri sote-palveluihin.

Kolmas käynnissä oleva muutos on kaupungin toimintamallin uudistaminen, joka koskee kuntaan toistaiseksi jääviä palveluja. Sote-palveluissa tämän uudistuksen suuntaviivojen hahmottelu ei ole enää juurikaan ajankohtaista. Sen sijaan on perusteltua hahmotella, millaisiksi tulevan maakuntahallinnon ja palvelutuotannon suhteet olisi järkevää järjestää kaupungin nykymallissa saatujen kokemusten valossa.

Kilpaillussa ja aiempaa vaativammassa toimintaympäristössä tuotannon tulee olla omien prosessiensa omistaja, joka vastaa itse toimintansa kehittämisestä. Hallinto-ohjaus tulee korvata tulos- ja vaikuttavuusohjauksella ja päätösvaltaa vierittää alaspäin. Alueellisen konsernin tulee olla väljä kumppanuusorganisaatio, jossa itsenäiset toimijat ovat lyöttäytyneet yhteen tavoitellun synergian motivoimina. Siinä poliittinen ohjaus vastaisi strategiasta ja hallinto rahoituksesta, pääomalainoituksesta, riskienhallinnasta, tietohallinnosta ja muista tukipalveluista sekä yhteishankinnoista.

Maakunta tarvitsee asiantuntijoita tutkimaan palvelutarpeita ja markkinoita sekä luomaan palvelujen kehittämislinjauksia. Kun päällekkäistä hallintoa ei ole tarkoitus luoda, kaupunkikonsernista ja kunnista tulee siirtymään väkeä maakuntahallintoon. Tuotannon palvelukyvyn kehittäminen edellyttää kehittäjiä tuotantoon. On olennaista keskittyä siihen, miten tuotanto järjestetään tuottamaan hyviä palveluja kuntalaisille. Kaiken uudistamisen tavoitteena tulee olla, että asiakas huomaa sen vaikutuksen parantuneena palveluna.

Timo Tuurala, suunnittelupäällikkö, avopalvelut

Syyttelystä reiluun kumppanuuteen

Tampereen kaupungin valtuusto käsittelee 15.6.2015 Tampereen toimintamallin uudistamisen päälinjauksia. Toimintamallin uudistuksen keskeisiksi tavoitteiksi nousivat kevään 2015 keskustelujen perusteella muun muassa asiakaslähtöisyyden, kuntalaisten osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien vahvistaminen sekä kumppanuuden vahvistaminen. Kumppanuuden vahvistamisella tarkoitetaan kumppanuutta kaupungin henkilöstön välillä sekä yhteistyötahojen ja sidosryhmien kanssa.

Jotta näihin tavoitteisiin päästäisiin, täytyy kaupungin henkilökunnan tehdä paljon töitä yhteen hiileen puhaltaen. Paljon on jo tehtykin, mutta jotta saamme nämä asiat asenteellisesti osaksi joka ikisen toimintayksikön ja joka ikisen työpäivän arkea, niin siinä meillä taitaa olla vielä tekemistä.

Tampereen kaupungilla on kehitetty asiakaslähtöisyyttä ja kuntalaisten osallisuutta kuten Alue-Alvari-toimintaa, pormestarin ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajan asukasiltoja, teemallisia yleisötilaisuuksia, asiakasraateja, erilaisia foorumeja, sähköisiä kyselyjä Valmassa ja Zef-lomakkeilla, sosiaalisen median hyödyntämistä tiedottamisessa ja keskusteluissa jne. Näitä toimintatapoja tulee edelleen kehittää, mutta tämä ei sinällään vielä riitä.

Esimerkiksi Alue-Alvarin ja Valman käytöstä on kovin erilaisia näkemyksiä. Niitä käyttävät kokevat toimintatavat erittäin hyviksi, mutta työtapoja täytyy hyödyntää heidän mielestään paremmin. Osa ihmisistä ei näistä toimintatavoista innostu. Tampereen kaupungilla tuleekin olla myös muita toimintatapoja osallistumiseen. Mielestäni kaupungin tulee pystyä tarjoamaan laajasti erilaisia osallistumistapoja, joista mikään toimintatapa ei ole oikea tai väärä. Tärkeintä on, että toimintatapoja kehitetään jatkuvasti kuntalaisten tarpeiden mukaisesti ja yhdessä pohtien. Sinänsä käytettävä toimintatapa on vain työväline, ja tärkeintä on aito vuorovaikutus, yhteistyö ja kumppanuus.

Asukkaat tulisi ottaa mukaan palvelujen suunnitteluun jokaisessa vaiheessa, tämä on ehkä kaikkein vaikein toimintakulttuurin muutos. Tämän tulisi olla automaattisesti jokaisen virkamiehen työtä. Omalta mukavuusalueelta täytyy liikkua asukkaiden ja oman yksikön ulkopuolella olevien kollegoiden luokse.

Olin kaksi vuotta lastemme kanssa kotona äitiys- ja vanhempainvapaalla. Uskokaa tai älkää, mutta tänä aikana kollegat olivat kyllä todella paljon lisänneet yhteistyötä yksiköiden ja ryhmien välillä virastotalolla ja asukkaiden osallistumisen tavat olivat menneet hurjasti eteenpäin! Tämän yhteistyön aisti heti, kun palasin töihin. Yhteistyön henki on aivan erilainen kuin pari vuotta aiemmin. Olemme asukkaiden mukaan ottamisessa ja kumppanuuden kehittämisessä oikealla polulla, mutta polkua täytyy vielä jatkaa ja sen mutkia suoristella.

Asiakaslähtöisyyden, kuntalaisten osallisuuden ja kumppanuuden kehittäminen ovat olleet pitkään kaupungin tavoitteina. Meidän tulisi kuitenkin saada edelleen nopeutettua toimintakulttuurin ja toimintatapojen muutosta kohti avoimuutta ja tasa-arvoista kumppanuutta sekä henkilökunnan välillä että kuntalaisten ja muiden yhteistyötahojen kanssa.

Kysyimme toimintamallin uudistamisen projektissa Valma-foorumin kautta kuntalaisten mielipiteitä siitä, minkälaisissa asioissa kaupunki on onnistunut kuntalaisten osallistamisessa ja minkälaisissa asioissa ei. Vastauksia kyselyyn tuli aivan liian vähän, mutta kaikkein tärkeintä kuntalaisten osallistamisessa tuntuu kuntalaisille olevan jo suunnittelutyön alkuvaiheeseen mukaan pääseminen ja asioihin kunnolla vaikuttaminen. Asukkaille on hyvin tärkeää, että he saavat tiedon, kuinka heidän osallistumisensa on vaikuttanut asian eteenpäin viemiseen ja lopputulokseen. Osallistumisen toimintatapojen kehittämisessä ei siis ole kyse mistään tähtitieteestä vaan asukkaiden aidosta mukaan ottamisesta, erilaisten mielipiteiden arvostamisesta ja hyödyntämisestä, vuorovaikutuksen lisäämisestä kohdennetuille kuntalaisryhmille, suunnittelutyön läpinäkyvyyden huolehtimisesta koko prosessin ajan sekä kuntalaisten osallistumisen esiin tuomisesta.

Samoin henkilökunta arvostaa mahdollisuutta vaikuttaa asioihin kunnolla ennen päätöksentekoa, ja sitä että heidän näkemystensä vaikuttavuus lopputulokseen tuodaan esille. Henkilökunta kaipaa toimintamallin uudistukseen yksiköiden välisiä yhteisiä ideointitilaisuuksia, joissa sekä nykyisen konsernihallinnon ja sekä tilaajan että tuotannon henkilökunta pohtii ja suunnittelee asioita yhdessä. Samoin henkilökunta kaipaa päätettäväksi menevien asioiden vaihtoehtoja kommentoitaviksi ja esimerkiksi äänestysten järjestämistä erilaisista vaihtoehdoista. Verkkokeskustelun mahdollisuuksia pidettiin myös hyvinä lisäten yksiköiden välistä keskustelua ja keskustelua asukkaiden kanssa.

Kaiken kaikkiaan henkilökunta ja asukkaat toivovatkin aivan samoja asioita: asioiden miettimistä yhdessä hyvässä hengessä, sitä että jokaisen työpanos asioiden eteenpäin viemiseen tuodaan reilusti esiin ja hyvästä lopputuloksesta voidaan yhdessä nauttia ja olla ylpeitä. Toimintamallin uudistuksen yhteydessä meillä on mahtava tilaisuus ottaa nykyistä vauhdikkaampia askeleita kohti vieläkin parempaa yhteistyötä ja vaikuttavaa, suoraa osallistumista, ja miettiä uusia tapoja kaupungin sisäiseenkin kumppanuuteen mikäli sisäisestä tilaaja-tuottaja jaottelusta luovutaan. Nyt me emme saa hukata tätä hyvää tilaisuutta!

Hanna Sulonen-Ahonen, suunnittelija, konserniohjausyksikkö, Tampereen kaupunki