Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Tiltun jälkeen?



Yksi tärkeimmistä kysymyksistä Tampere 2017 -prosessissamme tulee olemaan se, mitä tilaaja-tuottaja-mallille tapahtuu. Henkilöstö suhtautuu malliin varsin kriittisesti ja moni johtavakin poliitikko on jo todennut, että mallista voidaan luopua.  Minäkin olen samaa mieltä siinä, että mallista voidaan tarvittaessa luopua. Se kun ei missään vaiheessa ole ollut itseisarvo, vaan ennemminkin väline tehdä muutoksia. Mallin avulla on saatu paljon hyvää aikaan, mutta yhtä lailla se on varmasti aiheuttanut myös lisää hallintoa ja synnyttänyt raja-aitoja.

Saattaa siis olla, että tiltun aika on ohi. Mutta ennen kuin päätetään siitä, onko meillä tiltua vai ei, pitäisi tietää, mikä on tiltun vaihtoehto. Siihen en ole saanut vielä vastausta yhdeltäkään, joka on mallista luopumista vaatinut. Sitäkään kun en oikein jaksa uskoa, että palaamme siihen vanhaan vuoden 1992 toimintamalliin.

Muuttuvat toimintaympäristöt

Uutta mallia valittaessa on syytä pohtia, millaiseen toimintaympäristöön mallia rakennamme ja millaista ohjausjärjestelmää haluamme käyttää. Aikaisempi, ennen vuotta 2007 käytössä ollut malli oli rakennettu aika vakiintuneeseen ja hitaasti muuttuvaan toimintaympäristöön. Ohjausmallina oli perinteinen hierarkkiseen ohjaukseen perustuva malli, jossa oli selvät käskyvaltasuhteet organisaation ylätasolta alaspäin läpi koko organisaation.

Vuonna 2007 siirryttiin tilaaja-tuottaja-malliin, joka perustuu sopimusohjaukseen. Tässä mallissa hierarkkisen suhteen tilalle tuli sopimussuhde ja käskyvallan sijaan käytetään neuvotteluita. Tilaajalla ei ole käskyvaltaa tuottajaan, vaan välineenä käytetään sopimuksessa määriteltyjä asioita. Markkinat avautuivat ja kolmannen sektorin palvelutkin siirtyivät markkinoille. Toimintaympäristö monimutkaistui, toimijoita tuli koko ajan enemmän, mutta perusrakenteet olivat edelleen aika perinteiset.

Tällä hetkellä toimintaympäristömme on huomattavasti epäselvempi. Emme esimerkiksi pysty ennakoimaan, millainen tulevaisuuden kunta tai sote-malli on. Kysymys kuuluukin, millaisella ohjausjärjestelmällä tällaisessa epävarmassa ja monimutkaisessa ympäristössä voidaan toimia. Kuka osaa rakentaa toimivan mallin epävarmuuden tilaan?

Malleja kansainvälisistä kehityssuunnista?

Minulla ei valmiita vastauksia ole, mutta ainakin joitain näkemyksiä voi etsiä kansainvälisistä julkisen hallinnon kehityssuunnista.  Nostan tässä kolme, joilla uskon olevan merkitystä meidänkin mallillemme.

Ensinnäkin, kunnan rooli muuttuu. Monituottajamalli on tullut jäädäkseen ja kun tähän samaan joukkoon lisätään mahdolliset sote-organisaatiot, uudistuva kumppanuus kolmannen sektorin toimijoiden kanssa sekä kunnan asukkaiden laajeneva osallistuminen, ovat kunnan toimintoihin vaikuttamassa monet erilaiset toimijat. Kunnan tehtäväksi muodostuu hallita näitä erilaisia toimijaverkostoja.

Toiseksi, sopimusohjaus ja kilpailuttaminen muuttuu. Näyttää siltä, että perinteinen kilpailuttaminen täydentyy erilaisilla kumppanuusmalleilla ja hankinnalla, jossa ostetaan lopputuloksia yksittäisten suoritteiden sijaan. Yritykset, kolmas sektori ja kaupunki rakentavat yhteisiä organisaatioita ja alliansseja. Tilaajan ja tuottajan välinen työnjako perustuu yhteiseen näkemykseen ja kumppanuuteen, ei sopimuksen yksityiskohtiin. Yksityisen ja julkisen raja hämärtyy.

Kolmanneksi, johtaminen muuttaa muotoaan.  Kun aikaisemmin johdettiin hierarkialla ja suoralla käskyvallalla ja nykyisin pääosin sopimusohjauksella, näyttää tulevaisuuden johtamismalli olevan entistä monivivahteisempi. Edellä mainittuja käytetään jatkossakin, mutta rinnalle tulee ns. pehmeän johtamisen välineitä, kuten suostuttelu, henkilökohtainen karisma ja esimerkkinä toimiminen. Pehmeää johtamista tarvitaan, jotta eri osapuolet saadaan mukaan toimimaan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.                           

Edellä mainitut ovat ilmiötä, joilla kaikilla on merkitystä kaupungin toimintaan, organisaatioon ja johtamiseen. Ne tulevat merkittävästi vaikuttamaan siihen, millaiseksi Tampere 2017 -toimintamalli muodostuu. Millä tavalla, se jää nähtäväksi.

Kari Hakari
Johtaja, tilaajaryhmä, Tampereen kaupunki



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti